|
|
| Chade |
| Posted: Oct 24 2002, 07:37 PM |
 |
|
Honourable Member
Group: Computer Reign God
Posts: 101
Member No.: 4
Joined: 10-October 02
|
Eli tarkoituksena olisi siis tehdä sellainen tarina jossa olisi monta kertojaa, eli ei saa jatkaa tarinaa sanotaanko yhtä asiaa/kappaletta pidemmälle. Ja ei sitten lopeteta heti seuraavassa postissa 
Gerhard käveli rauhallisesti metsämailla, hänellä on pitkät kastanijan ruskeat hiukset, vihreät silmät, vaalea iho. Hän on hoikka ja kantaa mukanaan jousta ja nuoli viiniä sekä säkkiä missä on varmasti samanlainen asukokonaisuus kuin mitä hänellä on nyt yllään - yksinkertainen ruskea paita ja housut sekä tumma villaviitta. Jaloissaan hänellä on vain lyhytvartiset tossut, sillä onhan kesä ja linnut laulavat. Yht'äkkiä hänen edessään on tie, pohjois - etelä suunnassa...
[editoitu virhe]
--------------------
I'm not a man searching the glory
I'm just the hand chosen to fight |
|
| Saboteur |
| Posted: Oct 24 2002, 07:39 PM |
|
|
saboteurweb.com sysadmin
Group: Admin
Posts: 320
Member No.: 1
Joined: 8-October 02
|
Tämä olis ehkä parempi Englanniksi.. Kunhan nyt kommentoin, en jatka (vielä ainakaan). Tämän voi sitten koota ja editoida jonain päivänä jos lähtee vauhtiin ja/tai valmistuu. 
--------------------
"Unrequited love. It's fantastic, because it never has to change, it never has to grow up and it never has to die!"
- saboteur
.. sabot909@gmail.com
.. https://www.saboteurweb.com/ | https://www.saboteurweb.com |
|
| Crozac |
| Posted: Oct 25 2002, 02:37 PM |
|
|
Active Participant
Group: Members
Posts: 39
Member No.: 6
Joined: 14-October 02
|
Hetkeksi Gerhard jää miettimään. Hän ei ole koskaan ollut mikään filosoiva persoona. Nyt hän on kumminkin jäänyt paikalleen. Ensi kertaa hän on jäänyt miettimään elämäänsä. Miten hän onkaan päätynyt tänne. Gerhardilla ei ole aavistustakaan mihin tie vie. Risteyksestä puuttuu tienviitta. Vaikka eihän Gadahoth'n pienen valtakunnan mistään risteyksestä löydy teinviittoja; tie vie ainoastaan kuningaskunnan keskukseen, tai sieltä pois.
--------------------
Wise man talks when he has something to say,
Fool when he has to say something. |
|
| Swyrlyn |
| Posted: Oct 26 2002, 12:12 PM |
|
|
Active Participant
Group: Members
Posts: 38
Member No.: 5
Joined: 10-October 02
|
Gerhard huomaa tarkoilla silmillään liikettä pohjoisen suunnassa näyttää kuin joku kävelisi rauhallisesti ja hitaasti kohti pohjoista. Gerhard päättää mennä ottamaan selvää kuka tämä henkilö mahdollisesti on ja miksi tällä tiellä ei ole ketään muita kulkijoita. Gerhardin lähetessä henkilöä hän huomaa että päällään henkilöllä on musta huppuinen viitta ,joka ulottuu melkein maahan asti. Gerhard huomaa myös että musta viittaisen henkilön kädet ovat rennosti vyötärön tasalla mutta ne näyttävät samalla olevan valmiina nopeaan puolustautumiseen tai hyökkäykseen....
--------------------
Lurker of boards and ex-Everquest addict AKA Tenland Spiritfeet
'Folks, you can't save everyone.
Just don't be living next to them when they go off." Dennis Miller |
|
| Crozac |
| Posted: Oct 26 2002, 11:35 PM |
|
|
Active Participant
Group: Members
Posts: 39
Member No.: 6
Joined: 14-October 02
|
Tarpeeksi lähelle päästyään Gerhard huomaa, ettei hämärä henkilö vain liiku hitaasti, vaan hän laahustaa. Aivan kuin hän olisi juuri haavoittunut kamppailussa. Verta ei tosin ollut näkyvissä missään. Pästyään jo aivan henkilön lähelle, Gerhard ehtii huomata vain, että henkilön käsi onkin vyöllä olevan veitsen kahvalla.
Seuraava asia, minkä Gerhard tajuaa, on että hän makaa maassa tämän hämärän mieheksi osoittautuneen henkilön painaessa miekan kärjellä hänen kurkkuaan. Huomatessaan, ettei Gerhard ole potentiaalinen uhka, poistaa mies vietsen ja pahoittelee välikohtausta avittaen Gerhardia samalla maasta. Mies on hiukan yli keski-iän, tummahiuksinen, sekä sonnustautunut koko ruumiin peittävään kaapuun, jonka johdosta hänen ruumiinrakennettaan on vaikea arvioida. Selvittyään shokista Gerhard panee myös merkille miehen erikoisen miekan; se on epätavallisen pitkä, melkein kahden käden miekan pituinen, mutta juuri tarpeeksi lyhyt ettei suojus laahaa maata miekkaa pidettäessä vyöllä. Se näyttää erittäin kevyeltä, se on vain toiselta sivultaan terävä, sekä kylkeen on raapustettu kummallista kirjoitusta. Gerhardille tulee välittömästi mieleen taru N'vena-sotureista, harvoista ja valituista, sotureiksi syntyneistä taistelijoista, jotka omistivat koko elämänsä salaiselle ja pyhälle järjestölleen. Heitä pahempaa vastusta lähitaisteluun sai etsiä koko Legaroon sivistyneestä maailmasta. Mutta tämä oli vain taru. Sen oli pakko olla...
-Editoitu väärä aikamuodon käyttö ja kauhistuttava epäloogisuus... Editoitu jopa Swyrlynin älykkyystasolla ymmärrettäväksi-
--------------------
Wise man talks when he has something to say,
Fool when he has to say something. |
|
| Chade |
| Posted: Oct 29 2002, 08:33 AM |
|
|
Honourable Member
Group: Computer Reign God
Posts: 101
Member No.: 4
Joined: 10-October 02
|
Yht'äkkiä kuuluu jänteen vonkaisu ja nuoli suhahtaa aivan Gerhardin vierestä ja musta hahmo lyyhistyy maahan nuolella kurkustaan lävistettynä. Gerhard ei ollut kuullut yhtään mitään, tämän täytyi olla erittäin taitava metsässä liikkuja. Vähän ajan päästä metsistä astuu esiin selvästikkin naispuolinen, mutta eri rotuun kuuluva olento. Tällä naisella on päällään vihertävän ruskea vaatetus, hän kantaa jousta ja viintä sekä hänellä on pehmeät nahkasaappaat. Hänen pitkät vaaleat hiuksensa koittavat taitavasti peittää hänen suipot korvansa ja mantelinmuotoiset silmät. Kun Gerhard katsoo maahan, mustakaapuisen henkilön ruumista ei näy missään. Nainen näkee tämän ihmettelevän katseen ja sanoo yleiskielellä: -Hmm elä hänestä mihinkään hyvään olisi ollutkaan, teurasti meidän kylämme lapset ja miehet sillä aikaa kun naiset olivat metsällä.
-Mmmmitten?
-Ellös kysele turhia, meidän tarvitsee ehtiä muihin haltiain asutuksiin jos mielimme pysyä hengissä. Toisaalta, sinä et ole haltia.
--------------------
I'm not a man searching the glory
I'm just the hand chosen to fight |
|
| TBone |
| Posted: Oct 29 2002, 01:10 PM |
|
|
Active Participant
Group: Members
Posts: 44
Member No.: 8
Joined: 15-October 02
|
He kulkivat nopeasti ja äänettä metsän läpi joka näytti väistävän heidän tieltään ja sulkeutavan taas tiheäksi tiheiköksi heidän perässään peittäen heidän vähäiset jälkensä. Matka oli pitkä mutta sujui nopeasti salaperäisen haltian johtaessa.
Lopulta he saapuivat suuren tammen juurelle jonka runko oli valtava eikä sen alimpia oksia näkynyt sumun tieltä."olemme perillä" haltiasoturitar tokaisi hiljaa ja tyytyväisenä. "eihän täällä ole kaupunkia missään Tai jos on niin ompahan hyvin piilossa." Gerhard sanoi hieman ihmeissään. "tietenkään et näe sitä se on yläilmoissa, odota tässä tulen kohta takaisin" haltia kuiskasi niin että Gerhard kuuli sen juuri ja juuri. Haltia poistui silmänräpäyksessä sumuun joka näytti tiivistyvän Gerhardin ymprillä heti haltian poistuttua....
--------------------
Every so often, I like to stick my head out the window, look up, and smile for a satellite picture. |
|
| Crozac |
| Posted: Oct 29 2002, 08:43 PM |
|
|
Active Participant
Group: Members
Posts: 39
Member No.: 6
Joined: 14-October 02
|
Pian sumu oli niin sakeaa, ettei Gerhard erottanut ympäriltään mitään. Hetken kuluttua sumun hitaasti hälvetessä paljastui takaa valtava sali, jonka seinät näyttivät ulottuvan silmänkantamattomiin korkeuksiin ja olivat tuikkivien pienten valojen, kuin ikkunoiden, täyttämät. Gerhard oli niin ällistyksestä sekaisin, ettei edes huomannut kun hänet ohjattiin portaita ylös ja avautuvan seinän lävitse huoneeseen. Gerhardin taas herättyä todellisuuteen, huomasi hän seisovansa jonkin näköisen pienimuotoisen neuvoston edessä. Keskellä istuva naishenkilö oli selvästikin korkea-arvoinen ja vanha. Hänen ikäänsä oli mahdoton edes arvioida, varsinkaan ulkonäön perusteella, sillä hänen kauneutensa oli silmiä hivelevä, kuten tuntui enemmän tai vähemmän jokaisen huoneessa istuvan henkilön olevan. Ei, aika ei ollut jättänyt tähän yli-haltiaan jälkeään ja hänen korkean ikänsä pystyi vain aistimaan siitä suunnattomasta kunnioituksen tunteesta, joka valtasi kenet tahansa, kuka häntä uskaltautui katsomaan.
"Älkää pelätkö, nuori herra Gerhard, teitä ei olla tuotu tänne pahoissa aikeissa. Päinvastoin, teidän henkenne on suuressa vaarassa."
"Vaarassa? Miksi henkeni olisi vaarassa?"
"Olet varmaan kuullut tarinoita N'vena-sotureista. Tarinoissa ylistetään heidän urheuttaan ja taitojaan taistelussa, mutta se ei anna pienintäkään kuvaa heidän todellisesta mahdistaan. Oma tiedustelijamme oli onnekas, kun hän pääsi yllättämään väsyneen N'vena-soturin ja pelastamaan sinut. Nämä ihmiset, jos heitä ihmisiksi voi sanoa, ovat pahoja. He ovat alistaneet valtaansa Läntisten Vuorten hurjat lohikäärmerodut, joidenka avulla he pitävät vallassaan alueita teidän tuntemanne maailman ulkopuolella. Kohtaamasi soturi oli pakomatkalla törmätessänne ja oli tarkistamassa ympäristöään vaaran varalta, kun tiedustelijamme ampui häntä. Jos tämä olisi tapahtunut muutamaa sekunttia myöhemmin, olisit kuollut."
"Mutta en ymmärrä, mieshän kuoli. Miten tämä enää koskettaa minua?"
"Hän ei todellakaan kuollut. N'vena-soturit omaavat voimakkaita taikoja, joidenka ansiosta heitä on hyvin vaikea lyödä taistelussa. He vain katoavat ja palaavat vahvistusten kera. Mikään muu mahti maailmassa ei olisi estänyt heitä löytämästä sinua."
Haltia nousi istuimeltaan ja katseli hetken hiljaa tuikehtivia seiniä, jotka hämärässä olivat kuin öinen tähtitaivas.
"Satoja vuosia me haltijat olemme olleet teidän kansanne ainoa puolustaja N'venoja vastaan. Mutta voimamme alkavat heiketä. Kuten tiedustelijamme jo taisikin sinulle kertoa, tämä kyseinen N'vena löysi yhden kylistämme ja tuhosi suurimman osan sen asukkaista, sekä hänen peräänsä lähetetyn seitsemän soturin partion. Ei kestä kauaakaan, kunnes he löytävät tämän linnakkeen. Mutta jos aikaa riittää, ehdimme me taas kerätä voimamme, ja kenties joskus vielä lyömään N'venat. Mutta suo anteeksi, asia on meille kaikille kovin raskas ja neuvostolla on muitakin huolia. Kaikki kyllä valkenee sinulle aikanaan."
Niin Gerhard ohjattiin ulos huoneesta takaisin maagisesti tuikehtivaan saliin...
-Editoitu muutamia pikkumokia...-
--------------------
Wise man talks when he has something to say,
Fool when he has to say something. |
|
| TBone |
| Posted: Oct 30 2002, 01:10 PM |
|
|
Active Participant
Group: Members
Posts: 44
Member No.: 8
Joined: 15-October 02
|
Salissa istui pyöreän pöydän muotoiseksi kasvaneen pöydän ääressä Gerhardin pelastanut soturinainen. Hänen seurassaan oli palvelija asusta päätellen. Hlatianainen oli kuin helmi keskellä simpukkaa siinä istuessaan keskellä salia kirjoittaen jotain kirjettä haltia kielellä. Gerhard lähestyi pöytää jolloin nainen säikähti häiriön takia, mutta kokosi itsensä ja peitti säikähdyksensä synkän ilmeen alle.
"Päivää Soturi, nimeni on L'hasu, kunnioitetun Sairaspuu soturiperheen nuorin tytär. minulla oli ilo pelastaa sinut ..."
Mykistyneenä naisen kauneudesta ei Gerhard meinannut saada sanoja suustaan, mutta sai lopulta otteen itsestään ja sanoi normaalilla äänellä kuin oystyi.
"A-anteeksi, nimeni on Gerhard, ja tulen kaukaa etelästä, Olen ritari.. tai... ainakin olin kunnes minut ajettiin pois veljeskunnasta tottelemattomuuteni takia."
"Vai että sortunut ritari, en olekaan tavannut teidän laisianne aiemmin." L'hasu huokaisi syvään, katsoi kirjoittamaansa kirjettä ja jatkoi "Vaikka minun on ilo tavata sinut ja puhuisin mieluusti kanssasi, niin sinun olisi nyt parasta mennä lepäämään. Kansamme joutuu pakenemaan kaupungista sillä N'venat ovat saaneet tietäa sijaintimme ja ovat tiedustelijoidemme mukaan täällä viimeistään huomenna." Niin sanottuaan hän viittasi palvelijalleen joka tuli Gerhardin viereen ja johdatti hänet ylös pitkiä portaita Gerhardin huoneeseen jonne Gerhard nukahti heti makuulle päästyään.
--------------------
Every so often, I like to stick my head out the window, look up, and smile for a satellite picture. |
|
| Swyrlyn |
| Posted: Oct 30 2002, 03:12 PM |
|
|
Active Participant
Group: Members
Posts: 38
Member No.: 5
Joined: 10-October 02
|
Gerhard katseli ympärilleen kaikkialla tuntui leijuvan sumua. "Missä minä oikein olen?" mietti hän kuumeisesti. Kauempana loisti valo näytti aivan kuin jokin suurempi rakennus ehkä jopa linna olisi siellä. Astellessaan kohti linnaa joka nyt jo näkyi selvimmin Gerhard oli päätynyt tulokseen että hänen täytyi olla unessa.
Päästyään sisälle linnaan hän huomasi että valoa tuli vain kynttilöistä, jotka loivat polun ylöspäin toiselle tasanteelle. Seurattuaan kynttilöitä saapui hän oven luo johon kynttilöiden johdattama valo polku päättyi.
Gerhard avasi oven hitaasti. Huone näytti aivan normaalilta lukuunottamatta outoa kristallipalloa keskellä pöytää. Huoneessa ei näkynyt mitään liikettä joten hän astui sisälle ja lähti liikkumaan kohti kristallipalloa. Päästyään sen viereen kuului yhtäkkiä raivokas ääni joka huusi " Miten sinä pääsit tänne! Nyt sinä kuolet! " Juuri kun Gerhard kääntyi kohti ääntä hänen päänsä tuntui räjähtävän aivan kuin se olisi täynnä piikkejä ja juurin ennen tajunnan menetystään hän näki mustakaapuisen hahmon , jonka silmät näyttivät aivan kuin vihreä tuli olisi palanut niissä.
Gerhard avasi äkisti silmänsä ja kuuli taistelun melskeen......
--------------------
Lurker of boards and ex-Everquest addict AKA Tenland Spiritfeet
'Folks, you can't save everyone.
Just don't be living next to them when they go off." Dennis Miller |
|
| Crozac |
| Posted: Oct 30 2002, 04:09 PM |
|
|
Active Participant
Group: Members
Posts: 39
Member No.: 6
Joined: 14-October 02
|
Astuttuaan ulos makuutilasta, oli Gerhardia vastassa käsittämätön näky. Valtavan salin lattia oli täynnään kuolleita ja taistelevia haltioita, ja kaiken keskellä viisi N'vena-soturia. Ennen kuin Gerhard oli saanut ajatuksensa kunnolla kasaan tämän kauhistuksen jälkeen tarttui joku häntä olkapäästä. Helpotuksekseen Gerhard huomasi sen olevan L'hasu.
"Miksi lähdit huoneestasi? Täällä ei todellakaan ole turvallista!"
"Mitä tapahtuu? Mistä nämä soturit ovat ilmestyneet?"
"Heidät kutsuttiin tänne kun N'venat löysivät linnakkeen. Kuten jo sanoimme, on N'venoja todella hankala päihittää lähitaistelussa. Jo pelkästään viisikin soturia selätysten voi muodostaa miltei voittamattoman joukkion."
"M-mutta... Olemmeko me tuhoon tuomittuja?"
"Emmehän toki. N'venat ovat vahvoja sotureita ja heillä on voimakkaita taikoja apunaan, mutta heidän määränsä ovat vähäisiä. He ovat ihmisiä. Hyvin harva ihminen syntyy moisten lahjojen kanssa ja vielä harvempi liittyy N'venoihin. Meille haltijoille taika on luonnollinen osa elämää ja jokainen syntynyt haltia on potentiaalinen maagi. N'venat voivat olla hyviä katoamaan paikalta juoduttuaan alakynteen, mutta eivät läheskään niin hyviä kuin me haltiat. Kohta saat nähdä mikä näitä tuomittuja sotureita odottaa."
Gerhard olisi tahtonut kysyä vaikka kuinka monesta epäselväksi jääneestä asiasta, mutta jännittynyt ilme L'hasun kasvoilla kertoi ettei nyt ollut oikea aika sille.
"Näetkö? Valot alkavat sammua! Valmistaudu pikaiseen lähtöön."
Tosiaan, valot alkoivat himmetä hyvää vauhtia. Hämärä valtasi suuren salin ja pian taistelusta kuului vain aseiden kolinaa ja huutoja. Yhtäkkiä kaikki hiljeni ja Gerhard huomasi sakean sumun taas ympäröivän heitä. Yhtäkkiä koko rakennuksen valaisi hurjan kirkas välähdys. Sen sekunnin aikana kun valoa riitti saattoi gerhard nähdä taistelevien hatiasotureiden hahmojen sulavan valoon, jättäen vain viisi N'vena soturia tyhjän salin keskelle. Sitten tuli taas pimeys...
--------------------
Wise man talks when he has something to say,
Fool when he has to say something. |
|
| Swyrlyn |
| Posted: Oct 30 2002, 05:34 PM |
|
|
Active Participant
Group: Members
Posts: 38
Member No.: 5
Joined: 10-October 02
|
Gerhardin nenään leijaili sulokas ruohikon tuoksu. Hän tunsi miten tuuli hiljalleen huojutti puita lähistöllä. " Ei tässä koko edellisessä päivässä ole ollut mitään järkeä. Mitä jos jäisin tähän hetkeksi lepäämään." tuumaili Gerhard makaillessaan kostealla ruoholla.
Potku kylkeen saikin Gerhardin pian ylös maasta ja ulos haave maailmastaan. " Au! Miksi sinä tuon teit?" kysyin hän. " Meillä ei ole aikaa jäädä makailemaan." vastasi ´L'hasu kipakasti. Gerhard nousi hitaasti ylös pitäen kiinni kipeästä kyljestään ja samalla katseli ympärilleen. Hän, L'hasu ja muut haltia soturit näyttivät olevan kaikki myös lähistöllä ja he näyttivät olevan jonkun metsän laidassa.
"Sinä tulet nyt meidän mukaamme ja me suuntaamme tuonne." Sanoi L'hasu samalla osoittaen kohti vuorta pohjoisessa. "Eikä mitään vastalauseita, ritari." Sanoi L'hasu juuri kun Gerhard oli selvästi kysymäisillään asioista.
Niinpä he hetken kuluttua suuntasivatkin kohti vuorta sekä pohjoista haltia sotureiden jakautuessa valppaisiin pieniin ryhmiin ja L'hasun pysyessä Gerhardin mukana....
--------------------
Lurker of boards and ex-Everquest addict AKA Tenland Spiritfeet
'Folks, you can't save everyone.
Just don't be living next to them when they go off." Dennis Miller |
|
| Crozac |
| Posted: Nov 7 2002, 06:06 PM |
|
|
Active Participant
Group: Members
Posts: 39
Member No.: 6
Joined: 14-October 02
|
Matka vei sakeaan metsään, jonka erityisen vaikeakulkuiseksi teki runsas aluskasvillisuus. Gerhard ei pystynyt ajattelemaan mitään kun hän kompuroi jatkuvasti juuriin ja kiviin, L'hasun hiippaillessa eteenpäin ruohonkorttakaan kahauttamatta. Aivan kuin hän olisi leijunut.
Tuskaisen taipaleen jatkuttua jo useamman tunnin huomasi Gerhard L'hasun tulevan kokoajan vain valppaammaksi. Vielä jonkun aikaa sitten L'hasu oli päästänyt ilmoille jonkin linnun viserrystä muistuttavan äänen tai heilauttanut nopeasti kättään korkealla päänsä yläpuolella, joihin Gerhard ei muuta selitystä keksinyt kuin että L'hasu olisi ollut yhteydessä toisiin haltijapartioihin, mutta nyt L'hasu oli muuttunut hiljaiseksi ja pysähteli alituiseen hetkeksi pälyilemään ympärilleen. Nyt hän pysäytti Gerhardinkin nopealla käsiliikkellä, joka oli iskeä Gerhardilta ilmat keuhkoista.
"Mitä ihmettä sinä nyt?!" häsähti Gerhard ärsyyntyneenä. "Eihän täällä ole mitään! Ei edes niitä möliseviä lintuja."
Lhasu katsahti Gerhardiin ja nyökkäsi miltei huomaamattomasti. Mitä ihmettä tuokin nyt tarkoitti, mietti Gerhard ja meinasi jo lähteä talsimaan eteenpäin.
"Se minua juuri huolettaakin. Ei linnun lintua, ei edes tuulenvirettä puiden latvustoissa" kuiskasi L'hasu tarttuessaan Gerhardia olkapäästä ennenkuin Gerhard ehti edes liikahtaa.
L'hasun alkaessa virittää joustaan, valtasi Gerhardin levottomuus. Hän oli jo luullut, että tästä hulluudesta oli päästy. Vaikka eihän tässä missään muutenkaan ollut mitään järkeä.
Yhtäkkiä L'hasu säpsähti ja yritti vetää veistään esiin. Samassa, kuin tyhjästä, syöksähti hänen kimppuunsa hahmo tummassa viitassa. Ei kestänyt kau'aakaan kun oli L'hasu alakynnessä hyökkääjän pakotteassa hänet maata vasten. Siinä he olivat, veitsen vastakkain L'hasun pikkuhiljaa väkisinkin antaen periksi. Pienellä veitsellä oli vaikea pidellä kookasta hyökkääjää pitkine miekkoineen. L'hasu oli jo valmis käskemään Gerhardin juosta pakoon, kun hyökkääjä yllättäen hellitti ja kaatui hengettömänä maahan. Gerhard veti veitsen miehen selästä ja ojensi sen L'hasulle.
"Olen pahoillani. Varastin veitsen ollessani siinä valtavassa linnassa. En ollut varma josko teihin saattoi luottaa."
L'hasu olisi nauranut, mutta siihen ei ikäväkyllä ollut aikaa. Hän hyppäsi salamannopeasti ylös ja tempaisi Gerhardin mukaansa juoksuun. L'hasu ei sanonut mihin oltiin menossa, mutta todennäköisesti karkuun. Gerhard ei nähnyt takaa-ajajaa, mutta pian huomasi heidän saapuneen metsän reunaan.
"Älä vain anna periksi!" huusi L'hasu. "Hetki vielä ja olemme turvassa!"
Gerhard yritti pysyä pystyssä L'hasun vetäessä häntä perässään. Taaksensa vilkaistessaan Gerhard huomasin jonkin ulevan metsästä aukealle. Se ei ollut mikään hahmo, ennemminkin varjo tai tuuli, ja Gerhard sai yllättäen lisää voimia jalkoihinsa.
"Näetkö!" huusi L'hasu ja osoitti heidän edessään kohoavaa vuorta. "Olemme turvassa!"
Gerhard näki jotain vuoren rinteellä. Kuin valtava lintuparvi olisi noussut lentoon. Mutta eivät ne olleet lintuja. Ne olivat jotain ihan muuta. Hetkessä ne olivat kiitäneet vuorelta alas ja Gerhardista tuntui kuin aurinko olisi sammunut näiden valtavien otusten peittäessä taivaan, kun ne vertahyytävästi äännellen syöksyivät yli väsyneiden haltijoiden kohti takaisin metsään pakenevia vihollisia...
-Edit: pari mokaa...-
--------------------
Wise man talks when he has something to say,
Fool when he has to say something. |
|
| Chichiri |
| Posted: Nov 20 2002, 10:44 PM |
|
|
Passerby
Group: Members
Posts: 11
Member No.: 7
Joined: 14-October 02
|
Gerhard ja haltiat lepäsivät hetken ja jatkoivat matkaansa vuorelle. Päästyään lähemmäs vuorta Gerhard näki vuoren rinteessä kohoavan jylhän kivilinnan.
''Olemme Wyvernikuninkaan vuorella'' L'hasu hymyili Gerhardille
He kulkivat linnan luo ja astuivat portista linnan sisäpihalle.
Odotetaan täällä, he varmaanki saapuvat kohta L'hasu sanoi.
Gerhard katsoi L'hasua, Ketkä he?
L'hasu naurahti... Wyvernit tietenkin.
Pian ilmasta kuuluikin selkäpiitä riipiviä ääniä ja linnan yllä parveili mitä uljaimman näköisiä olentoja. Hetken päästä kaikki wyvernit yhtä lukuun ottamatta kaikkosivat, ja linnan pihalle alkoi ilmestyä elämää, linnan sisältä ja ulkoa portista alkoi saapua ihmisiä vaikka linna oli vielä vähän aikaa sitten vaikuttanut täysin autiolta. Ihmiset olivat kuitenkin hieman erikoisen näköisiä, kaikilla heillä oli joko harmaat, mustat tai valkoiset hiukset, ja mitä erikoisemman väriset silmät.
Sitten ainoana taivaalle jäänyt wyverni laskeutui lähelle L'hasua, Gerhardia ja muita haltioita. Kyseinen wyverni oli häikäisevä näky, sen ruumis oli hopean ja sinisen sävyissä välkehtivien suomujen peitossa ja sillä oli puhtaan valkoiset sarvet ja hampaat. Wyverni peittyi hetkessä kirkkaaseen, sokaisevaan valoon ja hetken päästä sen tilalla seisoi koreisiin valkoisiin vaatteisiin sonnustautunut mies. Miehellä oli pitkät valkoiset hiukset, ja lähes yhtä valkoinen iho, hänellä oli päässään myös pieni hopeinen kruunu jonka jalokivet olivat yhtä keltaiset kuin hänen surulliset tuskaa huutavat silmänsä.
''Olen wyvernikuningas Kaspen. tervetuloa linnaani''... |
|
|
